Pieniä hetkiä

Oltiin eräänä iltana Hietaniemen rannalla katsomassa auringonlaskua.
Ostettiin jäätelöt ja nautittiin.
Tällaiset ovat niitä elämän pieniä hetkiä,
joista kuitenkin saa irti niin paljon.

Kuten monesti olen sanonut,
voisin tuijotella merta loputtomiin.

Siinä on vain jotain niin rauhoittavaa ja kaunista - etenkin iltaisin.

Rannalla oli myös pariskunta ihan oikeiden skumppalasien kera.
Käsi kädessä he kävelivät rantaan katsomaan auringonlaskua,
nauttivat toisistaan ja lasillisista kuplivaa.

Mietin usein osaavatko ihmiset,
jotka asuvat upeissa rantakodeissa arvostaa pitkänkin ajan jälkeen vielä niitä maisemia.
Itse uskon vahvasti, että osaisin.
Istuisin joka aamu ja joka ilta aaltoja katselemassa.

Ehkä vielä jonain päivänä.

Kukkia ja keikkaa

Viikonloppu meni niin leppoisasti ja hyvässä seurassa, että sen jäljiltä on sekä levännyt, että aikaansaanut olo. Kaikkea juuri sopivassa suhteessa.

Perjantaina kävin vetämässä ennen iltavuoroa intervallina kävellen ja hölkäten 12,6 km lenkin.  Teki niin hyvää, sain turhautunutta päätäni ja kiukkua (niitä raskausjuttuja, kun vaan joinakin päivinä herää väärällä jalalla ja maailma tuntuu kaatuvan niskaan) hyvällä tavalla. Iltavuoro menikin sitten vähän plärinäksi, kun alavatsalla oli jatkuva, todella epämukava olo, joitakin supistuksia tuli myös ja synnytyssairaalaan soiton jälkeen sainkin käskyn mennä kotiin ja ihan vain levätä loppupäivän särkylääkkeen kera. Ja niin myös tein, eikä sen jälkeen ole mitään samanlaisia tuntemuksia ollut ja vauva on liikkunut normaalisti. Ehkä tuo hölkkääminen ei enää ole niin kamalan fiksua tässä vaiheessa ja tyydyn vain kävelemiseen ja pyöräilyyn.

Lauantaina meillä oli sitten niin kiva päivä, että! Mentiin ystäväpariskunnan kanssa syömään meksikolaista ja sen jälkeen katsomaan livenä Club For Fivea. A cappella on niin mahtavaa ja tämä oli itselle ensimmäinen livekeikka a cappellan parissa, mutta varmasti ei jää viimeiseksi! Sopivasti meneviä biisejä, huumoria ja niitä kyyneleitä silmiin tuovia biisejä myös. Eniten odotettiin tietysti Brothers In Armsia, joka veti kyllä niin jalat alta. Jos ette kyseistä versiota ole vielä kuulleet, katsokaa ja kuunnelkaa se tästä. Suosittelen lämpimästi kyllä menemään yhtyeen keikalle, jos mahdollisuus eteen tupsahtaa.

Keikan jälkeen nautittiin upeasta säästä. Ihastelin keskustan kukkaistutuksia ja kukkivia omenapuita.   Kevät- ja kesästadi on vaan niin ihanat! Liikkeellä olleita Zombiewalkin tyyppejä oli myös hauska katsella. Ravintolapäivän antimia ei sitten päästy nauttimaan, kun nirsoiltiin alkuun vähän liikaa ja sitten mahdollisuudet loppuivatkin kesken. Käveltiin Espan kautta Kaivariin, käytiin Cafe Caruselin terassilla ja sieltä käveltiin keskustaan. Loppuilta meni mun kahden lemppariukon seurassa bilistä pelaten, snägärin kautta kotiin ja päälle 11 tunnin yöunet. 

Tänään on herkuteltu pienen pojan synttäreillä ja oltu kotona. Ihanaa saada huomenna lapset taas kotiin, on ihan kamala ikävä! 

Mitä te puuhasitte viikonloppuna? Oliko teillä parempi tuuri Ravintolapäivän herkkujen suhteen? :)

Siitäs sait, polvi!

Ajattelin hyödyntää upeaa säätä ja käydä kokeilemassa, mitä polviparka tykkää pyöräilystä. Onneksi menin, sillä polvi ei kiukutellut nyt YHTÄÄN! Jes! Fiilis oli ihan katossa, kun painelin menemään luurit korvilla ja kuunnellen herkkumusiikkia (mm. tätä, tätä ja tätä). Vauhti pysyi hyvänä ja kaikki kuosissa. Perrrrrfecto.

Uskon, että nyt hetken lepo pyöräilystä on tehnyt osittain asiansa, sekä venyttely. Ensi viikolla käyn fysioterapeutilla ja ultrassa ja nyt annan jalan levätä taas ennen seuraavaa pyöräilyreissua. Ja venyttelen, venyttelen, venyttelen. Mutta eiköhän tämän polven kanssa mennä tämä kesä loppujen lopuksi ihan kivasti, jos näin pienellä huollolla ja maltillisilla aikaväleillä polvi on kivuton! Ainakin nyt katson vaaleanpunaisilla laseilla eteenpäin.

Oon syönyt herkkujen ohella vähän myös fiksumpaa ruokaa kuten mainitsin, ja tietysti kelminä eukkona laitan tähän postaukseen vaan ne fiksut ja hyvän näköiset vaihtoehdot, puhelimeen jätän suosiolla piiloon ne  megajättilaittomanhyvätkuvatbananaspliteistäsunmuista. Muahahaha. No mut onhan nää värikkäämmät kuvat kivempiakin...

Että sellaiset asiat tänään hymyilyttää täällä! 

Mikä teitä hymyilyttää juuri nyt?

P.s. Oli kiva tänään huomata, että 200 000 sivun katselun raja räpsähti rikki! Tiedän, että suosituissa blogeissa tuo on viikkokävijöiden määrä, mutta itselle tuo on kuitenkin suuri määrä katseluja, joten kiitos teille! :)

Odotuspostaus I

Ihan vaan sitä, että kyllä ihminen voikin olla onnellinen ollessaan raskaana! En muista, olenko aikaisemmissa raskauksissa oikeasti ollut näin onnellinen, tai osannut fiilistellä tätä olotilaa samalla tavalla, kuin nyt. Toki olen saanut oman osani mielialan heittelyistä, kun turhat asiat tuntuvat maailman suurimmilta (jos ei ole ongelmia, on kehitettävä sellaisia omassa päässään) ja pienetkin asiat itkettävät. Painajaiset ovat olleet ihan kamalia, eli alitajunnassa kyllä riittää pelkoja ja epävarmuuttakin. Kuitenkin pääosin olen kokenut oloni onnelliseksi. Tänään jotenkin erityisen onnelliseksi. Ihan hetki sitten tuntui taas pieniä liikkeitä ja potkuja ja jaksan vain joka kerta ihmetellä niitä ja ihastua siihen tunteeseen uudestaan. Ihmeellistä.

Sukupuolen arvuuttelu tekee mut pian hulluksi, hyvällä tavalla. Kovasti on tyttöä veikattu lähipiirissä ja sellainen olo itselläkin on - pojalle olisi nimestä lähtien "kaikki valmiina", tytölle taas ei, uskon senkin vaikuttavan tähän fiilikseen. Haastetta, tiedättekös. Kaupassa tulee ihasteltua enemmän nyt niitä pikkuruisia mekkoja ja hempeitä vaatteita, kuin poikien puolen tarjontaa. Jännä nähdä, kumpi siellä asuu! Kuukauden päästä tiedetään sekin jo.

Ruokahalu on ihan valtava suoraan sanottuna ja hidastunut ruoansulatus tekee tästä aika mahtavan yhtälön. Turvotusta siis löytyy! Aamun ja illan vatsan kokoero on melkoinen. Olen kuitenkin pyrkinyt kävelemään paljon (nyt kun sitä pyöräilyä ei ole voinut polvien takia harrastaa) ja tietysti syömään myös herkkujen ohella terveellisesti. Kummasti se mieli vain himoitsee silti enemmän niitä suolaisia ja rasvaisempia vaihtoehtoja, vaikka yhdessä kohtaa olisin voinut elää vesimelonilla...

Muutenkin olen raskausvaivojen ja oireiden suhteen ollut aika mallioppilas; aina kun olen huomannut uuden oireen, ei ole mennyt kuin pari päivää ja olen lukenut puhelimen sovelluksesta (mulla niitä raskauteen liittyviä on kolme kappaletta puhelimessa, miten niin innokas?), että nyt on luultavasti se aika, kun tällaisia oireita ilmenee. Mahtavaa. :D Ennustajaeukko!

Yllä oleva kuva on maanantailta. Olen kuullut, että raskaus todella sopii mulle, että näytän paljon onnellisemmalta ja hehkuvammalta. No joo, totta toinen puoli, hormonifinnit on jatkuvana riesana ja välillä tuntuu, että vaate kuin vaate näyttää tässä ulkomuodossa ihan kamalalta. Mutta silti, huonoista hetkistä huolimatta, rakastan tätä pientä palloa niin älyttömästi! Voisin oikeastaan olla raskaana ihan kokoajan (älä pelkää äiti, en aio olla)! Kyllä voin sanoa käsi sydämellä, että tämä on naisen parasta aikaa. Tietysti mieli ehtii vielä muuttua, kun kuvaan astuu rankemmalla kädellä ilmavaivat, vaappuminen ja sukkien pukemiseen tarvittavat apukädet. 

Koen suurta sympatiaa niitä kohtaan, jotka koskaan eivät pääse tätä tapahtumaa kokemaan itse. Lähipiirissänikin on näitä tapauksia (onneksi on muitakin keinoja äidiksi tulemiselle, kuin vain se vauvan omassa vatsassa kantaminen) ja tietysti se koskettaa ja omalla tavallaan tuntuu pahalta, melkein rikolliselta, hehkuttaa omaa odotusonnea. Mutta kaikilla meillä on omat polkumme kuljettavana ja omat koettelemukset. Ja täytyyhän sitä onnea saada hehkuttaa ja fiilistellä, eikö? Oli kyse sitten raskaudesta, rakkaudesta, työstä, perheestä, sinkkuelämästä - mistä vaan. Toisen onni ei koskaan ole toiselta pois. ♥

Ei se hymy herkästi hyydy

Olipa upea aamu! Sähläsin hieman aikataulujeni kanssa, kun olin menossa ennen työvuoron alkua polven takia työterveyslääkäriin. Olin ensin myöhässä, sitten oikeaan aikaan ja lopulta etuajassa (selkeää, eikö?). Aikaa jäi niin reippaasti yli, että kävelin rannan kautta lääkäriin. Ja kyllä kannatti; sää oli upea, ranta kaunis ja sain ison annoksen soulfoodia matkalla! Pink soi korvissa ja hymy oli kasvoilla. Näin pitäisi aloittaa jokainen työpäivä - jos vain ehtisi...

Lääkärissä meni vähän niin, kuten olin ajatellut. Polvea testattiin, tehtiin ultraääni- ja fysioterapialähete ja sain myös sen kurjan neuvon, mitä pelkäsin: polvea ei saa rasittaa tekemällä pitkiä pyöräilylenkkejä, jos se kipeyttää polven. Mutta saan kivun sallimissa rajoissa polkea (joka ei kovasti lämmitä mieltä, kun viimeksihän polvi kipeytyi jo 6 km kohdalla) ja muutenkin liikkua sellaisilla tavoilla, jotka eivät rasita polvea. Fysioterapiasta toivottavasti on apua ja ultraäänellä selviää sitten enemmän, toivottavasti. Mutta Bakerin kysta ja kondromalasia tällä hetkellä diagnooseina. Myös raskaus voi vaikuttaa tähän ja lääkäri jopa ennusti, että vaiva menisi ohi synnytyksen myötä. 

Päivä alkoi silti niin hyvin, että uutiset eivät jaksa masentaa. Näillä mennään ja ehkäpä fysioterapian myötä polvi alkaisi kestämään myös pidempiä pyörälenkkejä paremmin, eikä siitä tarvitsisi luopua kokonaan.

Kivaa viikkoa! Ohessa vähän vielä infoa tämän hetkisestä tilanteesta.

Bakerin kysta

Bakerin kysta on polvinivelkalvon eli polven nivelpussin takaosan tyrämäinen pullistuma. Polvitaipeessa nivelpussi on muita osia löyhempi. Jos polviniveleen tulee "vettä" eli nivelnesteen lisääntymisestä aiheutuvaa painetta, löyhä osa antaa periksi ja polven taakse ilmestyy kovahko patti.

Bakerin kystan syyt

Aikuisella kysta on nivelside- tai nivelkierukkavamman, nivelrikon, niveltulehduksen kuten reuman tai muun polvinivelen nesteilyä aiheuttavan sairauden seuraus. Lapsilla Bakerin kysta voi olla synnynnäinen tai nivelsairauden (tavallisimmin reuma) seuraus.

Bakerin kystan oireet

Yleisimmin Bakerin kysta ilmenee keski-iässä. Bakerin kysta ei aina aiheuta mitään oireita, tällöin ongelma polvitaipeessa näkyvä pullistuma. Kun kipua esiintyy, se on yleensä lievää. Joskus kysta voi aiheuttaa voimakkaita kipuoireita, kuumottaa, pingottaa ja estää polven liikuttelua. Rasituksen jälkeinen kipu ja arkuus sekä vajaaksi jäävä ojennus- tai koukistusliike on myös tavallisia Bakerin kystan seurauksia.

Polvitaipeessa on usein täyteläisyyden tunnetta. Suuri Bakerin kysta voi kivuliaasti painaa polvitaipeen hermoa ja estää myös laskimoverenkiertoa sekä puhjetessaan aiheuttaa pohkeeseen kiputilan ja alaraajan turvotuksen, joka muistuttaa syvää laskimotukosta.

Bakerin kystan itsehoito

Lapsilla Bakerin kysta häviää usein itsekseen. Heillä kystaa voi seurata ilman erityistä hoitoa, jos se ei aiheuta liikerajoitusta tai kipua.

Vanhemmilla ihmisillä hoito keskittyy ensisijaisesti perussyyhyn. Polvea kuormittavaa liikkumista kuten esim. juoksemista ja hyppylajeja kannattaa ainakin tilapäisesti rajoittaa. Useimmiten liiallinen nivelneste imeytyy takaisin kudoksiin, kun polviturvotusta aiheuttanut tekijä hoidetaan. Kylmäpakkausta käytetään ohuen housun tai pyyhkeen läpi 15–20 minuutin ajan useita kertoja vuorokaudessa. Tulehduskipulääkkeen 5–7 vuorokauden käytöstä suun kautta on yleensä apua. Tulehduskipugeelejä voi myös käyttää, mutta niitä pitää sivellä polvitaipeeseen 3–4 kertaa vuorokaudessa. Joustava, elastinen polvituki on usein hyvä apu.

Milloin lääkäriin?

Jos lapsen suurehko kysta ei häviä noin 10 ikävuoteen mennessä itsestään, hoitona on leikkaus.

Jos aikuisen kystaoireet eivät itsehoitokeinoin lievity, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Lääkärin tutkimuksessa Bakerin kystaan usein löytyy polvinivelen sisäinen syy. Ultraäänitutkimuksella voidaan varmistaa, että kyseessä on todellakin Bakerin kysta. Polven röntgenkuva voidaan ottaa, jos halutaan varmistaa, ettei vaivan takan ole nivelrikko tai muu syy. Bakerin kystan selvittelyyn ei yleensä tarvita muita tutkimuksia kuten magneettikuvausta.

Bakerin kystan hoito

Aikuisilta polvinivelen neste voidaan tyhjentää neulalla punktoimalla. Yleensä punktion yhteydessä niveleen ruiskutetaan kortisoni-lääkettä, joka rauhoittaa niveltä.

Joskus suuri, pitkään kestävä ja kivulias kysta vaatii leikkaushoitoa pahentuessaan. Kystan puhkeaminen ei vaadi sinänsä hoitoa, mutta tarvittaessa voidaan ultraäänitutkimuksella varmistaa, ettei puhkeaminen ole aiheuttanut laskimotukosta.

Bakerin kystan ehkäisy

Bakerin kystan parannuttua on viisasta pitää polvi yleisesti hyvässä kunnossa. Ylipainosta kannattaa päästä eroon, ja samalla voi saada torjutuksi monia muitakin sairauksia kuin Bakerin kystaa. Reisien hyvä lihasvoima ja kohtuullinen liikunta suojaavat polvia. Sopivia liikuntalajeja ovat joustavilla alustoilla kuten nurmikolla, hiekkateillä ja poluilla kävely, pyöräily, uinti, vesikävely ja -juoksu. Liikkumattomuus on polvinivelelle vähintään yhtä haitallista kuin kova kuormitus.

Polvilumpion kondromalasia

Kondromalasian syyt ja oireet

Kondromalasia on polvilumpion reisiluuhun niveltyvän rustoisen nivelpinnan vaiva, jonka kehittymiseen vaikuttavat polven rakenteelliset häiriöt, esimerkiksi voimakas pihtipolvisuus tai reisiluun nivelpintojen erikorkuisuus. Myös polven urheiluvammat ja ojentajalihaksen heikkous voivat aiheuttaa polvilumpion takana olevan rustopinnan epätasaista kulumista.

Polvinivelen kondromalasia ei välttämättä anna minkäänlaisia oireita, mutta kulunut polvilumpion rusto voi aiheuttaa kipua polven etuosassa tai lukkoutumisen tai napsumisen tunnetta. Kondromalasian aste ei ole suoranaisesti yhteydessä oireiden määrään. Oireiden ilmaannuttua niille altistavat kyykistyminen, portaissa tai epätasaisessa maastossa kulkeminen, ponnistukset hyppyjen yhteydessä sekä polvillaan oleminen ja istuminen pitkään polvet koukussa.

Lääkärin tutkimuksessa voidaan saada viitteitä polvilumpion ruston epätasaisuudesta, ja ruston vaurio voidaan todeta melko luotettavasti magneettikuvauksella.

Itsehoito

Polven kipeydyttyä tulee ensivaiheessa välttää rasitusta 1–2 viikon ajan. Tulehduskipulääkkeistä on apua kivun lievittämisessä. Tämän jälkeen kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa polven ojentajalihasta ja venyttää kireää nivelkapselia. Tämä tapahtuu nostamalla ojennettua alaraajaa joko istuen tai selinmakuulla vähitellen lisääntyvinä määrinä, alkuun kahden viikon ajan kolmasti vuorokaudesta viisi kertaa nopeassa tahdissa, sitten viidesti vuorokaudessa ja mahdollisesti käyttäen nilkassa 3–5 kilon painoa. Kuntoutuminen kestää kuukausia.

Milloin hoitoon

Sitkeän rasituksessa ilmenevän polvikivun vuoksi on aihetta hakeutua lääkärin tutkittavaksi. Jos tutkimuksessa syntyy vahva epäily kondromalasiasta, voidaan harjoitukset aloittaa tällä perusteella, mutta tarvittaessa harkitaan magneettikuvausta. Mikäli kolmen kuukauden harjoittelullakaan ei oireita saada hallintaan, on syytä harkita polven tähystystä. Hankalaa kondromalasiaa voidaan hoitaa tähystysleikkauksessa polvilumpion rustoiseen nivelpintaan kohdistuvilla toimenpiteillä, mutta leikkaushoidon tulokset eivät aina jää pysyviksi.

Ehkäisy

Polvivammojen ehkäisy estää parhaiten polvilumpion kondromalasian kehittymistä.

Lähteet: Terveysportti